An official music video Lettorikko by Hiidenhauta. The track is taken from the upcoming third album Riivin which is set to be released on September 18th 2020 by Inverse Records.
Listen to Lettorikko also on:
Spotify:
https://spoti.fi/32zIHMK
Deezer:
https://www.deezer.com/us/album/155544102
Tidal:
https://listen.tidal.com/album/145619064
Apple Music:
https://apple.co/2YCoswp
PRE-ORDER Riivin CD:
https://bit.ly/2WhuHVy
PRE-SAVE Riivin album on Spotify:
https://bit.ly/3ezxi3v
Line-up:
Tuomas Keskimäki – Vocals & Lyrics
Emma Keskimäki – Vocals
Henri Hakala – Bass
Otto Hyvärinen – Guitar
Eetu Ritakorpi – Drums
Links:
https://spoti.fi/2Cy7YgV
https://www.facebook.com/Hiidenhauta
https://www.instagram.com/hiidenhauta
https://twitter.com/hiidenhauta
https://soundcloud.com/hiidenhauta
https://hiidenhauta.bandcamp.com
Video by Jerkka Perälä
Man: Tuomas Keskimäki
Such an incident once happened in Pielavesi; A few peasants hanged themselves in the middle of haymaking season, so at the same time from day to day such a miracle happened in the hay meadow that the wind took all the hay from two haystacks as it went. They rose so high that they were not visible at all after that. This left the impression in the meadow that at that windswept the devil went with his prey. In the gust, people believe that the souls of people who leave the world through suicide are flying.
-Pielavesi, Finland
Pielavedellä sattui aikoinaan sellainen tapaus. Muutama talonpoika meni hirteen heinäntekoaikaan, niin samalla aikaa päivästä tapahtui heinäniityllä sellainen ihme, että kahdelta heinäsaralta tuulispää vei kaikki heinät mennessään. Ne nousivat niin ylös, ettei niitä sen jälkeen näkynyt ollenkaan. Tästä jäi se käsitys niityllä olijoihin, että siinä tuulispäässä piru meni saaliineen. Tuulispäässä uskovat ihmiset lentelevän niiden ihmisten sielujen, jotka itsemurhan kautta lähtevät maailmasta.
- Pielavesi
LYRICS:
Valvo vankka hirsipuuna,
teen sinusta hellän keinun.
Seiso hirsi kattopuuna,
keinuta uneen minua.
Oli kerran heinäaika,
aamuna elon hyvänä.
Vaan ei poikia näkynyt,
ei enää elon ajassa.
Huudot huojui latvuksissa,
riippui pilvistä pisarat.
Iski ilma tuulispäänä,
istui heinien nenälle;
nosti orret, olkivarret,
kuolleet ilmassa ajeli.
Pyöri hetken heinämaita,
katosi ikuisuudeksi.
Sinä riiput keinussasi,
minä keinua kiristän.
Minä riipun keinussani,
sillä tuuleksi tulisin.
Kun on kerran heinäaika,
täällä pelto kuin perattu.
Silti vain on heinäaika,
tuulta astuvat kaviot.
Minä heinästä hevosen,
tuulispäästä villivarsan,
sen on kuolleeksi nimetty,
minä sen keralla keinun.
Ei niityllä heinät heilu,
vaiti valvoo Lettorikko.
